*

kosonenjuhapekka Mitään vaihtoehtoa ei pidä poissulkea

Oikeuslaitoksen kriisistä ja vähän muustakin

http://www.stat.fi/til/polrik/2014/02/polrik_2014_02_2014-07-11_tie_001_fi.html

Aloitetaan tilastoista, jotka näyttävät vuosi vuodelta yhtä murheellisilta.

Rattijuopumuksia tuli vuoden 2014 tammi-kesäkuun aikana tietoon kaikkiaan 8 600, mikä on 1,4 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna vastaavana aikana. Tietoon tulleista rattijuopumuksista hieman vajaa puolet oli törkeitä rattijuopumuksia. Törkeät rattijuopumukset vähenivät 7,9 prosenttia ja muut rattijuopumukset lisääntyivät 5,2 prosenttia. Edellisen kymmenen vuoden aikana rattijuopumuksia tuli tietoon tammi-kesäkuussa keskimäärin 11 400.

Ja itse asiaan.

Syyttäjät ja oikeuslaitos ovat helisemässä alati kasvavien ja sitä myötä ruuhkautuvien juttumäärien kanssa.

Kuitenkin taakkaa olisi erittäin helppoa keventää pienellä lainmuutoksella, jolla saataisiin tuhansia täysin selviä juttuja pois käräjäoikeuksista.

Kysynkin, miksi normaaleja rattijuopumuksia (0.5-1,2 promillea) ylipäätään tulee käsitellä oikeudessa?

Jutuissa on riittävä näyttö (tarkkuusalkometri tai verikoe), eikä alkoholia nauttineiden osalta ole vaaraa minkäänlaiseen oikeusmurhaan. Asia on yleensä selvä kuin pläkki. Tekijä useimmiten tunnustaa.

Miksi näitä juttuja ei siirretä suoraan poliisin päätettäväksi? Lopputulema olisi täysin sama kuin oikeudessa. Poliisin tekemänä päätös olisi kenties jopa tasapuolisempikin, koska poliisin tekemä päätös olisi sama kautta maan, eikä päätökseen vaikuttaisi käräjäoikeuden sijainti tai tuomarin huono päivä.

Poliisi voisi määrätä päiväsakot ja ajokiellon yleisen oikeuskäytännön mukaisesti. Syyttäjä vahvistaisi ne. Poliisin työ ei juurikaan lisääntyisi, mutta käräjäoikeuksien ja syyttäjien työtaakka helpottuisi tuntuvasti.

Mikä mättää, ettei lainsäädännössä voida käyttää maalaisjärkeä, vaikka juuri nyt sen käyttämiselle tuntuisi olevan suuri tarve?

Sen sijaan, että ilmeisiä kustannuksia aiheuttavia tekijöitä karsittaisiin, keksitään uusia suorastaan keksimällä.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Martti Laines

Hyvä huomio.

Semminkin kun lievä rattijuoppous ei ole yhtäläisyysmerkki millekään terveyden tai pellin vahingolle. Riski nousee hieman, mutta elämä on riskien ottamista. Ajattele, montako kilometriä on omalla kohdallasi peltikolarien välillä keskimäärin. Jos tuo riski kohoaa esimerkiksi puolitoistakertaiseksi 0.6 promillella, jää todennäköisyys (kuljettujen km määrä ennen vahinkoa), kuitenkin hyvin pieneksi.

On kymmeniä valtioita, joissa promilleraja on esim 0,8.

Alkoholilla on osuutta noin 1/5 kuolemaan johtaneista onnettomuuksista. Eli 300/5 = 60 hlö vuodessa. Näistä kolmasosassa syy on ulkomaalaisen. Jää 40 suomalaista - silti ei ole tutkimuksin osoitettu, että alkoholi veressä olisi ollut juurisyy onnettomuuksiin, vaan poliisi ja vakuutusyhtiöt automaattisesti tekevät alkoholista syypään. Liikennetilanteesta riippumatta. Ja riippumatta siitä oliko promilleja 3 vai 0,7. Elämätapajuopot, usein ulkomaalaiset, jotka eivät edes yritä tai välitä skarpata ovat valtaosan alkoholiliikenneonnettomuuksien takana.

40 kuollutta, joista on 10 sivullista, on kuitenkin aika vähän.

Suomessa kuolee jokainen vuorokausi 140 hlö, joista 9 tapaturmaisesti. Eli 3300 hlö tapaturmaisesti vuodessa (40/3300 = 1,1% - 10 / 3300 =0,3%) ja kaikkiaan 51000 vuodessa. Liukastumallakin kuolee 15 kertaa enemmän ihmisiä kuin rattijuopon sivullisena.

Rattijuoppous ei ole mikään todellinen ongelma Suomessa. Siinä vain sattuu yhdistymään suomalaisen virkamiessielunmaiseman kaksi lempiaihetta: liikenne ja alkoholi. Siksi rattijuoposta on tehty kaiken pahan syy: eräänlainen syntipukki, johon voi tunteenomaisesti ulkoistaa kaiken pahuuden. Useisiin kansalaisiin asennemuokkaus on uponnut. Ja rattijuoppojen metsästämisestä on tullut eräänlainen kansalaistottelevaisuuden symboli. Hallinnon näkökulmasta se on kansalaisen syyllisyyskipukohta, johon voi tähdätä - suurempana tavoitteena hallinnolle kuuliainen veronmaksaja. Mihinkään tilastolliseen merkittävyyteen ei ole perustetta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset