Simon Elo markkinoi sinistä menneisyyttä ilman kommentointimahdollisuutta

Simon Elon kirjoitus, mitään ei menetä jos kokeilee Sinistä tulevaisuutta demarien sijaan, pitänee jossain määrin paikkansa. Tyhjän nimittäin saa pyytämättäkin.

Yleisesti ottaen Sinistä tulevaisuutta äänestämällä voi menettää paljonkin.

Ensinnäkin, se kullanarvoinen ääni, joita on vain yksi kullakin, (toivottavasti ainakin) sulahtaa mitä suurimmalla todennäköisyydellä kankkulan kaivoon. 

Toisekseen, äänestämällä sinisiä saa eduskuntaan varmuudella henkilöitä, joiden ajamasta agendasta ei kuitenkaan ole minkäänlaista varmuutta. Olivathan he valmiita välittömään takinkääntöön tuntemattomaksi jääneen Arvo Pohjan niin vaatiessa. 

Elo sortuu jopa lievään naivismiin todetessaan Soinin saaneen 29000 ääntä, jotka eivät ole minnekään kadonneet. Äänet eivät todellakaan katoa, mutta ne voivat tehdä saman kuin sinisen tulevaisuuden poliitikot.

Ne voivat löytää uuden poliittisen kodin, joka onkin enemmän kuin todennäköistä viimekesäisen poliittisen farssin seurauksena.

Eduskuntaan tarvitaan järkeviä ihmisiä, jotka ovat valmiit uhraamaan itsensä oman maan ja sen hyvinvoinnin eteen sen sijaan, että uhrataan muut oman hyvän edestä.

Soini menköön pankkiiriksi Lontooseen. Hän on antanut politiikalle sen, mitä hänellä annettavaa oli.

Lindströmkin yrittää, mikäs siinä, kun ei paljon vaihtoehtojakaan ole. Kovat ovat kuitenkin odotukset yhdeltä Suomen tämän hetken vähiten rakastetulta poliitikolta.

 

kosonenjuhapekka
Sitoutumaton Helsinki

Sisukas suomalainen ilman puoluetaustaa. Mitään vaihtoehtoa ei pidä poissulkea. Maalaisjärjen rippeiden vakaa puolustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu