Unnikka & Sakkola
Länsimaiseen oikeuskäsitykseen kuuluu oikeus puolustajan käyttämiseen. Muutoin käy kuin Yhdysvalloissa.
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005854286.html
Hömppäfeministit vievät eivätkä anna muiden edes vikistä.
Hömppäfeminismiä äärimmilleen viritettynä edusti eilinen toimittaja Sannikan vetämä osuus, jossa "haistateltiin" Huhtasaarta.
Huhtasaaren puolustus siivottuna trolleista:
"Toimittaja jauhotti hänet mallia Ritala eli heitti niin käsittämätöntä läppää, että Huhtasaari hämmentyi ja meni kai jopa tunteisiin. Toimittajalla melkoista pokkaa jankata jostain kärsimyksistä ja vihapuheista joiden faktuaalinen todistusvoima on nolla, toimittajan tunne että näin kai se on riittää, ja sitten Huhtasaaren tulisi pyytää anteeksi toimittajan tunteesta? Monikulttuurisuus sun muu perustuu juuri opetussuunnitelmiin minkä lisäksi riippuu myös yksittäisen opettajan asenteista kuinka paljon 'mokuttaa' sun muuta. On siellä kaikkea muutakin kuten 'ilmastonmuutospropaganda' sun muuta jota tänä päivänä toitotetaan, 'aivopestään'."
"Ei koulu kutsunut vartijaa. Vartijan lähetti Tampereen kaupunki. Väitettyjen uhkauksien vuoksi. Minusta se on propagandatemppu Huhtasaarta vastaan. Missä ne uhkaukset todistettavasti ovat?"
"Sannikka & Ukkola ohjelma oli liikuttavan yksimielinen, koska niin toimittajiksi kuin paneelin jäseniksi oli huolellisesti valittu tarkalleen sen yhden ja ainoan oikean asenteen kannattajia."
"Suomeen vai kuoleen” Kuinka moni vielä kuolee Huhtasaaren twiitin seurauksena täällä Suomessa aivan vastoin koululaisten julisteen sanomaa?"
Huhtasaari on ollut koko ajan oikeassa ja Koulujen edustajat ym. ovat sen vahvistaneet "yhteiskunnallinen osallistuminen ja vaikuttaminen".
"On muuten turhaa sitten alkaa vänkää sitä fraasia, että Opettajat olisi puoleettomia missään asiassa, ei edes mitä työnantaja ohjeistaa tai on luotu raamit mitä noudatetaan."
"Entäs YLE areenassa jatkokeskustelussa esille tullut "ajatellaanpa toisin päin" kysymys? Jos Yanar olisi esitetty terroristina, olisiko kyseisen koulun rehtori enää virassaan. Ja minusta olisi mielenkiintoista tietää nyt, että oliko kyseessä nyt siis lapset vai itse poliittisen mielipiteensä ilmaisevat nuoret. Poliittinen mielipide, jonka nämä nuoret ilmaisivat, täytyy kestää myös arvostelua, ei pelkästään ihastelua."
"Se on kyllä oltava tarkkana kun noin vahvasti kantaaottavia kuvia levitellään. Joku toinenkin voi olla yhtä tyhmä ja ymmärtää väärin. Miksei asiaa voinut esittää siten ettei siihen olisi maalitettu ihmisiä."
"Niin, ja saahan kirjoitella vapaasti sellaisia blogeja kuin haluaa, vaikka parodioimalla Kalevan pääkirjoitusta. Mutta Suomessa siitä vain voi rapsahtaa rangaistus kaikissa oikeusasteissa ja tulla julkinen lyömäase maailman tappiin saakka. Sitä kutsutaan sananvapaudeksi. Sananvapaus antaa nimenomaan oikeuden sanoa myös asioita, jotka joku voi kokea loukkaaviksi, mutta jos se joku sattuu olemaan kiihottumaan herkkä syyttäjä, hän on tällöin kansanryhmä."
"Toivottavasti oppilaat, jotka kannattavat perussuomalaisia, saavat vahvistaa omaa ajattelua turvallisessa opinahjossa ja tehdä omalla ajattelulla vastaavia kliffoja kuvia ja tekstejä.
"Toimittaja jankutti epärelevantteja kysymyksenasettelujaan ja puhui röyhkeästi päälle kun haastateltava yritti vastata – miksi haastateltavan olisi pitänyt mennä siihen mukaan toimittajan yksipuolisen agendan ehdoilla?"
Puolustus on käyttänyt puheenvuoronsa. UGH!
Jatko-osa areenassa oli tasapainoisempi kuin itse haastattelu.
Ilmoita asiaton viesti
”Etkö ymmärrä (jos sanot, teet, kirjoitat) mitä vain usutat (agressiivisen) seuraajajoukkosi” – mallinen argumentti saa kyllä pään pyörälle. Lisäksi toistan, että jos nyt vaikka twiittaa uutisesta, aiheesta x jolla sitä ennen oli y määrä lukukertoja tms. ja sanotaan, että lukumäärä sitten kertaantuu x10 niin silti aihe hukkuu muiden joukkoon parissa tunnisssa ellei media sitä nosta ja tee siitä näkyvää.
Ilmoita asiaton viesti
Jäi vaivaamaan miksi Huhtasaari ei halunnut kertoa, miksi piti juuri kyseistä koulua ja julistetta tärkeinä julkistettavaksi. Olisi sanonut suoraan, ettei hän näe mitään anteeksipyydettävää. Siihen olisi ollut luonteva jatko kertoa miksi. Nyt tuli vain jotain tyhmiä väistelyjä, että koulu oli jo julkistanyt työn.
Ilmoita asiaton viesti
Niin miksi Lauran pitäisi pyytää anteeksi sitä että koulu on julkaissut jotain?
Ja kohunhan tästäkin asiasta teki mediat joilla taitaa olla 24/7 persupäivystys.
Ilmoita asiaton viesti
Sitaattioikeuden vastaisesti näytti oppilastyön huonossa valossa, nosti sen julkisuuteen ja aiheutti haittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Miten Huhtasaari pystyi vaikuttamaan tuohon ”taideteokseen”? Teos näytettiin siinä valossa missä se oli tehtykin. Jatkuvaa vääritelyä taas vihervasemmistolta. Haitta aiheutui tietenkin siitä että koulu julkaisi teoksen joka halvensi Huhtasaarta ja kaiken lisäksi vääristeli todellisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Katselin jatko-osaa joka on vain areenassa ja netissä ja hurjaa settiä. Ukkolan mukaan jos hän julkaisee jotain yle:ssä (blogiaan) on se sama asia kuin Huhtasaaren twiitti. Ei ole. Media poimii poimii ja maalittaa, perinteisillä mediolla on miljoona seuraajat, perinteinen media ei esim. poiminut täällä ollut Filatovin facebook päivitystä* (maalitusta) vaan Huhtasaaren twiitin, lause ”koulu on saanut vihapostia” on yhtä epämääräinen kuin ”huomenna sataa tai paistaa” ei ole kuulunut rikosilmoituksia, esimerkkejä vihapalautteesta (mene uuniin ei ole vihapalautetta vaan Junes Lokan lanseerama vitsi), ennenkaikkea kaiken ajattelun pohja syy-seuraus – suhteet ovat järjettömiä koska oikeasti kyseessä on vain median klikkihuoraus helpoilla aiheilla joista kaikkein helpoimpia on perussuomalaisten politiikkojen joka ikisen sanomisen, teon, twuuttauksen kääntäminen päälaelleen, paisuttaminen moninkertaiseksi, syväpöyristyminen (varsinkin tunnejournalistien) ….
(Sinänsä keltaisen lehdistön toiminnan ymmärtää se tulee vain jokaisen kriittisen lukijan aina tiedostaa …)
*http://outimara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262001-maalitus
Ilmoita asiaton viesti
Kommentissasihan on varsinainen skuuppi. Annat ymmärtää, että keltaisella lehdistöllä on tiedostavia lukijoita. Tuo tuntuu intuitionvastaiselta. Sitä olisi syytä tutkia. Voiko todella olla niin?
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän ole niin, että väite ”masinoi joukot” muotoinen väite on tunnejournalismia vailla pohjaa jonka takana on ajatus, että Li Andersson on anarkokommunisti jonka jokainen julkinen ulostulo saa hänen agressiiviset seuraajansa kaduille riehumaan (Antifa). Vaikka elämmekin totuuden jälkeisessä ajassa voi sitä arkijärkeä silti koittaa käyttää kun hahmottelee näitä syy ja seuraus suhteita joista järkevä ihminen päätyy vanhoihin lakeihin joissa puhutaan yllyttämisestä rikokseen jne. Oletus tässä siis on se, että on natsi-rasisti – johtajat jotka suoltavat vihapuhetta ja jota peräkammarien rivinatsit näppäimet munaskuilla seuraavat 24/7 ja ovat aina valmiina hyökkäämään kohteeseen jonka Mestari vaikka twuuttaa eetteriin. Onkohan se nyt kuitenkaan ihan näin?
Ilmoita asiaton viesti
Ei tietenkään ole noin. Vastuullinen poliitikko kuitenkin miettisi mistä oman syytöksen ja uhkailujen samanaikaisuus johtuu.
Jäi edelleen vaivaamaan tuo tiedostava keltaisen lehdistön seuraaja. Mikä sai päättelemään, että sellaisia on olemassa?
Ilmoita asiaton viesti
Aivan mahdoton tietysti sanoa kuinka moni suomalainen näitä asioita mietiskelee kun lukee vaikka jutun ”Matti Nykänen osti omenan” eli kun media nyhjäisee tyhjästä lööpin ja jonka nykyvivahde on siis erilaisten eri ihmisten somepäivitysten (voi olla muuten ihan kuka Matti Meikäläinen ja missä tahalla planeettaakin jos siinä on toimittajan mielestä joku pointti, paljon tykkäyksiä tms.) eri alustoilla nostaminen medianmyllyyn tai ignooraaminen. Siksi juuri perussuomalaisten väitetään tulevan mustamaalatuiksi taikka aina uhriutuvan, kuinka vain, kun media tekee valintojaan sillä mistä saisi sen sen hetken lööpin uutisvirtaan …
Ilmoita asiaton viesti
Miksi tuosta kouhkata kun jokainen tajuaa tämän jutun juonen?
Yle vaan itse vahvistaa sitä kuvaa puolueellisesta yksisilmäisestä touhusta mitä ne ovat harrastaneet jo pitemmän ajan.
Ilmoita asiaton viesti
On otettava huomioon, että oppilaat koko jupakan käynnistivät omalla esityksellään. Ja opettajat,jotka sen hyväksyivät ja julkistivat niin, että esitys oli ulkopuolisten luettavissa ja kuvattavissa. Koko prosessi on siis ko. oppilaiden, opettajien ja Huhtasaaren syytä – ja lisäksi median (sosiaalinen media mukaan lukien), joka sitä edelleen levitteli.
Olipa Huhtasaaren maailmankuvasta mitä mieltä tahansa, on täysin yksipuolista nostaa vain hänen osuutensa kokonaisuudesta tikun nokkaan.
Oppilaat toivottavasti oppivat tästä jupakasta, että kun esittää julkisesti poliittisen mielipiteen – varsinkin kärjistetyn – joutuu kohtaamaan myös eri mieltä olevien reaktioita, epäasiallisiakin.
Opettajilta voisi myös kysyä, ovatko oppilastyöt yleensä julkisia, vai oliko tämän työn julkistamiseen jokin erityinen syy.
Ilmoita asiaton viesti
Oppivat koulun opettajatkin, että kun lähtevät julkistamaan omia poliittisia mielipiteitä oppilaillaan ratsastaen, niin sillä voi olla myös seurauksia.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä. Nyt opettajat yrittävät tällä melskaamisella peittää omaa rooliaan asiassa.
Muistan omilta kouluajoiltani 1950- luvulta, kun opettaja sanoi tunnilla, että jos Mannerheimiä ei olisi, olisimme kaikki Siperiassa. Eräs vasemmistolaisen toimittajan poika kertoi siitä kotonaan. Asia oli sitten kohta paikallisen kommunistilehden palstoilla, ja opettaja sai muistaakseni muutaman viikon pakkoloman tai ainakin varotuksen. Muut oppilaat osoittivat mieltään poikaparalle.
Ilmoita asiaton viesti
#11 Omalta kouluajaltani 1955 alkaen muistan, miten opettajat olivat sekä isänmaallisia että uskonnollisia. Toki sodanjälkeinen aika oli omiaan kasvattamaan kansallistuntoa lauluin ja rukouksin.
Silloin kukaan ei puuttunut opetuksen sisältöön. Pienet maalaiskoulut elivät omaa harrasta aikaansa. Kerran vuodessa taisi käydä koulutoimen tarkastaja, mutta opettaja sai kertoa hänelle oman arvionsa, joka mitä todennäköisimmin hyväksyttiin ilman ulkopuolisten puuttumista. Oppilaita ei ainakaan minun muistini mukaan haastateltu.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä siis opettajat ovat maailman sivu julistaneet oppilailleen omaa poliittista maailmankuvaansa.
Ilmoita asiaton viesti
Lisäksi asiaan ovat sekaantuneet Tampereen sivitystoimenjohtaja (vai mikä oli virkanimike) ja OAJ.
Huhtasaarella, kuvaamataidon opettajalla, rehtorilla ja tällä johtajalla, kaikilla on opettajan koulutus. Onko sillä merkitystä asiassa, ainakin soppa syntyi. Sitten vielä OAJ sotki itsensä siihen.
Asia on nähtävä laajemmin, kuten Pihlanto tuossa edellä asiaa kuvaa. Jos joku kovin käy jotain väittämään, niin useinkaan ei riitä pelkkä asian kiistäminen. Mielestäni silloin olisi viisainta sanoa, että järjestetään asiasta tutkimus, mikä on totuus asiassa.
Kun kerran koulu katsoo, että sillä on puhtaat jauhot pussissa, niin tutkitaan vaan. Silloin perättömän väitteen esittäjä saa hyvin nenilleen.
Viime aikoina koulumaailmassa on kuohunut. Espoossa rehtori erotettiin ja ero peruttiin. Oliko se Kärsämäellä, kun rehtori myös erotettiin. Siitä ei viime päivinä ole kuulunut mitään, onko mitään tapahtumassa.
Ilmoita asiaton viesti
Joo katselin kyseisen ohjelman ja vaikken ole kovin herkkä pöyristelemään, nyt oli aihetta. Sannikan tivaaminen Huhtasaarelta oli aivan epärelevanttia. Miksi sitä on niin vaikea uskoa, että Huhtasaaren kohde ei ollut julisteen tehneet lapset vaan tekemistä valvoneet opettajat? Tätä näkökulmaa haastattelija ei halunnut käsitellä vaan tunki lasten loukkaamista väkisin Huhtasaaren suuhun kuin 8 tuuman kuutiota 7 tuuman ympyräisen reikään.
Käsittääkseni ilmoituksen tehnyttä/tehneitä lukiolaisia olisi voitu haastatella, mutta ei, koska se ei sopinut Sannikan ja Ukkolan edeltäkäsin rakentamaan tarinaan.
Entäpä sitten ”raati”! Vihreiden Ozan Yanar ja hänen kaksi joomiestään. Yanarin puheet, mitä julkisuudessa olen kuullut, ovat olleet yleensä samantasoisia kuin mitä paimenet kuulivat kun lehmät kahlasivat järvessä ja nostivat häntäänsä. Eilinenkin esiintyminen noudatteli samaa tasoa.
Yle osoitti aas kerran, mitä tavaraa kansalaisten pakkoverolla tuotetaan.
Ilmoita asiaton viesti
#6 Itse en katsonut ko. ohjelmaa, mutta jonkun aiemman olen nähnyt. Taisi olla silloin ihmisroska -puheestaan irtisanottu henkilö haastateltavana.
Näyttää siltä, että jo ennakkomainoksen perusteella tämä kaksikko hakee irtiottoa tavallisista haastatteluista.
Voi olla, että formaatin alku on hapuilevaa, vaikka pieni epäilyni on, että jatkumo saattaa olla vaakalaudalla.
Ilmoita asiaton viesti
Kolme tutkijaa kirjoitti uskomattomia hölynpölyartikkeleita feministisiin julkaisuihin ja sai osan niistä läpi – kysyimme suomalaistutkijoilta, mitä se kertoo feministisen tutkimuksen tasosta
Artikkeleissa ei ainoastaan ollut päätä eikä häntää, vaan ne olivat poskettoman absurdeja ja törkeitä. ”Tässä näkyvät kaikki yliopistojen perusongelmat”, kommentoi tutkija ja tiedetoimittaja Tuukka Tomperi.
Tuomas Peltomäki HS, Juuso Määttänen HS
Julkaistu: 5.10. 17:14 , Päivitetty: 5.10. 18:01
Helen Pluckrose, James A. Lindsay ja Peter Boghossian aloittivat vuosi sitten projektin, jonka aikana he kirjoittivat ja lähettivät kaksikymmentä artikkelia tarjolle varsinkin feministiseen tutkimukseen keskittyneisiin tieteellisiin aikakauslehtiin.
Siis sellaisiin kuiviin mutta arvostettuihin lehtiin, joihin kirjoittaminen on iso osa tutkijoiden päivittäisestä leipätyöstä. Niiden lehtien kansien sisällä ovat syntyneet monet tälläkin hetkellä kuumana otsikoissa ja ihmisten mielissä kiehuvat ajatukset ja tavat katsella maailmaa: toksinen maskuliinisuus, valkoisen ihmisen etuoikeutettu asema, mikroaggressiot, miesten valta-asema naisiin nähden ja näiden harjoittama seksuaalinen väkivalta, queer-teoriat, ja niin edelleen.
Tässä projektissa vain joka ikinen julkaistavaksi tarjottu artikkeli oli tieteen kaapuun puettua hölynpölyä.
Projekti oli tarkoitushakuinen ja ilkeä, mutta sen voi helposti antaa anteeksi, sillä se oli myös ratkiriemukas. Siis sellainen, että kiihkeimmänkin tasa-arvotutkijan oli varmasti vaikea lukea sen löydöksiä nauramatta ääneen.
Artikkeleissa ei ainoastaan ollut päätä eikä häntää, vaan ne olivat poskettoman absurdeja ja törkeitä.
Kirjoittajien – kaikki joko tutkijoita tai muuten akatemiassa työskenteleviä ihmisiä itsekin – juonena oli kirjoittaa tyypillisestä feministiseltä tutkimukselta vaikuttava artikkeli, johon he sisällyttivät hillittömiä väitteitä, älyvapaita päätelmiä tai epäinhimillistäviä ja julmia suosituksia, kuitenkin niin että artikkelin sisältämät aivopierut peiteltiin sopivan muodikkailla sukupuolentutkimuksen ilmaisuilla ja etsiskelemällä alan kirjallisuudesta edes joten kuten sopivat sitaatit lähdeviitteiksi.
Sitten he odottivat ja katsoivat, menevätkö tekstit arvostetuissa tiedejulkaisuissa läpi.
Periaatteessa yhdenkään ei olisi pitänyt ylittää julkaisukynnystä, sillä sisältö on … no, melkoista.
Koirapuistoja käsittelevässä artikkelissa väitettiin, että koirien keskinäinen nylkyttäminen koirakentällä on osoitus koirien ”raiskauskulttuurista” ja että myös miehiä voisi kouluttaa kuten koiria jotta miesten taipumus seksuaaliseen väkivaltaan voitaisiin kitkeä pois. Artikkelissa oli myös mainintoja siitä, kuinka koirien omistajat ”olettavat” koiriensa sukupuolen ja väite, että tutkija oli käsikopelolla tarkastanut koirapuistossa käyneiden koirien sukuelimet.
Toisessa artikkelissa paheksuttiin heteromiesten yleisesti kokemaa vastenmielisyyttä harrastaa masturbaatiota anaalisesti ja ehdotettiin dildon laittamista takapuoleen keinona taistella ”homohysteriaa”, ”transhysteriaa” ja transfobiaa vastaan.
He kirjoittivat uusiksi luvun Hitlerin Taisteluni -kirjasta, mutta vaihtoivat natsien käyttämien termien tilalle feministisen tutkimuksen käyttämiä termejä.
Edelleen yhdessä käsiteltiin sitä, että mies syyllistyy seksuaaliseen väkivaltaan, jos ajattelee naista masturboidessaan.
Kehopositiivisuutta käsittelevässä artikkelissa he ehdottivat, että sairaalloinen lihominen on kehonrakennusta siinä missä punttisalilla käyminenkin ja että itse asiassa lihominen olisi oivallinen kehonrakennuksen tapainen urheilulaji.
He ehdottivat feministisen tai kriittisen pedagogian artikkelissaan, että kouluissa valkoisten miesoppilaiden tulisi istua lattialla (kevyissä) kahleissa ilman puheoikeutta.
Eräässä artikkelissa he pitivät esimerkiksi ”feminististä tulkitsevaa tanssia” perinteistä tiedettä parempana tapana tutkia tähtiä ja maailmankaikkeutta, sillä tähän asti astronomiaa ovat tutkineet valkoiset kolonialistista perinnettä edustavat miehet.
Ja niin edelleen, kahdenkymmenen täysin absurdin artikkelin verran.
Ikään kuin tulevaa sosiaalisen median raivoa ennakoiden, eräässä artikkelissa pyrittiin osoittamaan, että minkäänlainen – satiirinenkaan – kritiikki feminististä tutkimusta kohtaan on automaattisesti väärin ja sortoa.
Kirjoitettuja artikkeleita hämmentävämpää on tietysti se, että niistä seitsemän päätyi julkaistavaksi asti, osa jopa julkaisuissa joita pidetään ympäri maapalloa varsin kovatasoisina alallaan.
Esimerkiksi julkaisu Gender, Place and Culture, joka on varsin arvostettu julkaisu alallaan, nosti koirien raiskauskulttuuria käsittelevän artikkelin yhdeksi 25-vuotisjuhlanumeroidensa pääartikkeleista. Vertaisarvioinnin mukaan se oli ”upea artikkeli”.
Miesten anaalista masturbaatiota homo- ja transfobian hoitona käsitellyt artikkeli sai samanlaista suitsutusta Sex & Culture -lehdessä: ”Tämä artikkeli on uskomattoman rikas ja jännittävä lisä seksuaalisuuden ja kulttuurin tutkimukseen, varsinkin siinä missä risteävät maskuliinisuuden ja anaalisuuden käsitteet.”
Myös jonkinlaista ajatuspoliisivaltiota kannattavaa artikkelia, jonka mukaan feministisen tutkimuksen käsittely ironisesti tai satiirisesti olisi epäeettistä, kuvailtiin Hypatia-lehden vertaisarvioinnin mukaan erinomaiseksi ja sitä pidettiin oivallisena lisänä feministiseen filosofiaan. Samoin Affilia-lehdessä julkaistiin feministisillä muotisanoilla pippuroitu Mein Kampf ja liikalihavuutta kehonrakennuksena käsitellyt artikkeli Fat Studiesissa.
Toisaalta valtaosa artikkeleista hylättiin heti tai niihin vaadittiin merkittäviä korjauksia ja julkaisu jäi limboon.
Naisen ajatteleminen masturboidessa seksuaalisena väkivaltana ei mennyt läpi Sociological theory -lehdessä, feministisen tanssin keinoin tehtävä tähtitiede palautettiin korjauksia varten Women’s Studies International Forumissa.
Myös intersektionaalisen feminismin perspektiivistä tehty pedagogia, jossa valkoiset miehet joutuivat siis istumaan kouluissa lattialla kahleissa palautettiin kirjoittajalle korjauksia varten, mutta hylkäyksen syynä eivät olleet lattialla istuminen tai kahleet.
Kaiken kaikkiaan vain seitsemän kahdestakymmenestä artikkelista hyväksyttiin julkaistavaksi, ja näistä kolme lehdissä, jotka ovat tieteellisesti huippuja.
Mutta mitä tämä huijaus sitten sai aikaan?
On ilmiselvää, että kirjoittajat tähtäsivät tilanteeseen, jossa mahdollisimman uskomaton pajunköysi menisi läpi, mutta siten että itse pajunköysi olisi laajemman yleisön mielestä poskettoman hauskaa. Siten projekti saisi internetissä valtaisasti huomiota.
Se onnistui.
Areo-nimisessä verkkolehdessä julkaistussa jutussa kirjoittajat nimittivät huijauksen kohteena olevia tutkimusaloja ”kaunatutkimukseksi” (grievance studies), joten ei varmaankaan ole väärin olettaa että heidän lähtökohtainen asenteensa feminististä nykytutkimusta kohtaan olisi erityisen positiivinen.
Kirjoittajat itse sanovat projektia esittelevällä videolla olevansa itsekin vasemmistolaisia tutkijoita, ja perustelevat Areo-lehdessä huijausta halulla puhdistaa sinänsä tarpeelliset tieteenalat hölynpölystä, politikoinnista ja kaikenlaisesta humpuukista:
”Jotain on mennyt pieleen yliopistoissa – varsinkin joillain humanististisilla tutkimusaloilla. Lähinnä yhteiskunnallisten kaunojen oikominen on tullut tutkimuksessa totuuden selvittämistä tärkeämmäksi, ellei täysin hallitsevaksi, ja tutkijat painostavat opiskelijoita, muuta henkilökuntaa ja muita laitoksia omaksumaan heidän maailmankuvansa. Tämä maailmankuva ei ole tieteellinen eikä se ole tarkka.”
”Toivomme että tämä (hankkeemme) antaa ihmisille – varsinkin niille, jotka uskovat liberalismiin, kehitykseen, avoimeen tiedonhankintaan ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen – selkeän syyn katsoa akateemisesta ja aktivistisesta vasemmistosta tulevaa identiteettipolitiikkahulluutta ja sanoa: ei, en lähde tähän mukaan, eivätkä nämä ihmiset edusta minua.”
Huijausartikkeleiden ujuttaminen akateemisiin journaaleihin ei ole ryhmän omaa keksintöä. Kuuluisin esimerkki on fysiikan professori Alan Sokalin sosiaalitieteiden julkaisu Social Textiin vuonna 1996 kirjoittama hölynpölyartikkeli, jossa hän käyttäen postmodernin tutkimuksen omaksumaa sanastoa ja lähteitä todisteli esimerkiksi että painovoima on sosiaalinen konstruktio eli ihmisten omissa päissään keksimä ilmiö.
Huijausartikkeleita on onnistuttu saamaan myös luonnontieteellisiin julkaisuihin, kuuluisimpana esimerkkinä Discover-lehden bloggaajan kirjoittama biologian alan artikkeli, jossa solun mitokondrioiden tilalla väitettiin olevan Star Warsin midi-chloridianeja, pieniä eliöitä jotka antavat jediritareille voimansa.
Tämän uusimman huijauksen tekijöiden antamista lausunnoista on helppo päätellä, että tekijöiden tarkoituksena on vaikuttaa varsinkin Yhdysvalloissa ja varsinkin amerikkalaisten yliopistojen kampuksilla kuumeisina lyöviin kulttuurisotien laineisiin.
Kulttuurisodilla tarkoitetaan hyvin karkeasti ottaen sitä kehitystä, jossa vastakkain ovat yhteiskunnallisista rakenteista johtuvan sorron, etuoikeuden ja valta-asetelmien varaan rakennettu feministinen tapa ajatella maailmaa ja perinteisempi tai konservatiivisempi maailmankuva, jossa yksilön oma vastuu itsestään korostuu.
Tämä kahden maailmankatsomuksen kohtaaminen on nähtävissä Suomessakin esimerkiksi medioiden otsikoissa, ja se aiheuttaa lähes loputtomalta tuntuvaa riitelyä sosiaalisessa mediassa.
Yhdysvalloissa kulttuurisota on kuitenkin huomattavasti tulehtuneempaa kuin muualla.
Esimerkiksi tässä videossa yliopisto-opiskelijat itkevät, karjuvat ja vaativat biologian professori Brett Weinsteinin eroa, koska tämä on heidän mielestään syyllistynyt rasismiin vastustamalla opettajien sähköpostilistalla yliopistolle suunniteltua päivää, jolloin valkoihoisilta oppilailta kiellettäisiin pääsy luennoille.
Tavallaan tehdyn huijauksen vaikutukset siis ulottuvat myös yliopistojen ulkopuolelle, sillä niin ulottuu feministinen ajattelukin.
Soitimme kahdelle aiheeseen perehtyneelle suomalaistutkijalle ja kysyimme, mitä ajatuksia huijausprojekti heissä herättää.
Anu Koivunen.
Anu Koivunen. (KUVA: Akseli Valmunen / HS)
Tampereen yliopiston sukupuolentutkimuksen professori Anu Koivunen korostaa, että on perehtynyt aiheesta kirjoitettuun Areo-lehden artikkeliin ja siitä käytyyn sosiaalisen median keskusteluun. Tutkijakolmikon tieteellisiin julkaisuihin tarjoamia huijausartikkeleja hän ei ole sen sijaan lukenut yksityiskohtaisesti.
Koivunen on huolissaan erityisesti kahdesta hänelle tutusta julkaisusta: Hypatia ja Gender, Place, and Culture -nimisistä tieteellisistä lehdestä. Molemmat ovat julkaisseet yhden tutkijakolmikon tarjoaman huijausartikkelin, vaikka esimerkiksi suomalainen tieteellisiä julkaisuja arvioiva Julkaisufoorumi määrittelee ne johtavan tason tieteellisiksi julkaisuiksi.
”Heillä on tapahtunut ihan selkeä virhe siinä, miten tällaiset tekstit ovat päässeet heidän prosesseissaan läpi”, Koivunen sanoo.
Julkaisufoorumi tunnistaa yhtä lukuun ottamatta myös muut huijausartikkelit julkaisseet lehdet. Sex Roles -lehti määritellään sen luokittelussa johtavan tason julkaisuksi. Sexuality & Culture, Affilia ja Journal of Poetry Therapy ovat puolestaan perustason julkaisuja. Ainoastaan Fat Studies on huijausartikkelin hyväksyneistä lehdistä sellainen, jota ei ole luokiteltu ollenkaan.
”On pakko sanoa, että suurin osa sukupuolen tutkimuksesta julkaistaan niin sanotuissa yleisjournaaleissa, ei siis erityisesti sukupuolen tutkimukseen keskittyneissä julkaisuissa”, Koivunen sanoo.
Se ei vähennä silti sitä Koivusen tunnetta, mikä hänelle nousi ensimmäisen kerran aiheesta lukiessa.
”Ensimmäinen ajatus oli, että hyvänen aika sentään. Millaisia teesejä ja minkälaisia projekteja on päässyt läpi tieteellisissä julkaisuissa. Samanaikaisesti heräsi kuitenkin ajatus siitä, että tätähän tutkijat ovat yrittäneet sanoa jo pitkään. Vertaisarviointi ei ole millään tavalla aukoton menetelmä.”
Miten tällaisten huijausartikkeleiden hyväksyminen voi sitten olla mahdollista?
Koivusen mukaan vertaisarvioinnissa on prosessina paljon ongelmia. Osittain se liittyy siihen, että tieteellinen julkaisu on iso bisnes julkaisijoille, mutta julkaisujen toimittajille ja julkaisujen arvioijille se on harrastustoimintaa, josta ei makseta korvausta. Julkaisut siis tuottavat rahaa, mutta niitä toimitetaan ja niiden tieteellisiä arvioidaan muiden töiden ohessa. Tämä ongelma on läsnä kaikkien alojen tieteellisissä julkaisuissa.
”Ei pitäisi olla mahdollista, että tieteellisissä julkaisuissa pääsee läpi artikkeleita, jotka eivät täytä kriteereitä, mutta käytäntö näyttää olevan toinen. Yksi ongelma on se, että vertaisarviointipyynnöt kasaantuvat tietyille asiantuntijoille.”
Tuukka Tomperi.
Tuukka Tomperi.
Saman ongelman nostaa esille Tampereen yliopistolla työskentelevä kasvatustieteiden ja filosofian tutkija ja tiedetoimittaja Tuukka Tomperi, joka on perehtynyt tällä viikolla huijausprojektiin ja siinä kirjoitettuihin artikkeleihin.
”Tässä näkyvät kaikki yliopistojen perusongelmat. Tulosten mittaaminen ja kilpailu paineistavat, ja julkaisuja halutaan kiireellisesti ulos. Kaikilla on kauhea kiire ja vähemmän aikaa perehtyä aiheisiin. Silloin laatu alkaa madaltua, ja tyydytään tarkastamaan, näyttäähän joku suurin piirtein pätevältä ja hyvältä. Saattaa käydä näin. Tähän pitäisi puuttua. Pitäisi saada pitkäjänteisempää tutkimusta, rauhallisia prosesseja. Enemmän aikaa, vähemmän hektisyyttä”, Tomperi sanoo.
Huijausartikkelien onnistumisesta kertovan jutun jälkeen erityisesti sukupuolentutkimuksen merkitys ja oleellisuus on noussut jälleen kovan arvostelun kohteeksi.
”Tällä projektilla on haluttu osoittaa, että tieteellisiä artikkeleita arvioivien tutkijoiden omat moraalis-poliittiset vakaumukset vaikuttavat siihen, millaisia tutkimuksia hyväksytään. Tämä ei ole tämän projektin perusteella koko totuus, mutta tähän huoleen pitää suhtautua silti vakavasti”, Tomperi sanoo.
Onko todella niin, että esimerkiksi sukupuolentutkimuksessa voi mennä läpi minkälaisia tahansa räväköitä tutkimusaiheita ja jopa täysin käsittämättömältä tuntuvia tuloksia – kunhan ne miellyttävät arvioijaa? Onko sukupuolentutkimus alana eristynyt niin omaksi osastokseen, että siellä ei pystytä ymmärtämään tai selittämään tutkimuksen merkitystä laajalle yleisölle?
Koivusen mukaan tämä on hyvä kysymys – ja koko tutkimuksen tekemisen perusajatus.
”Tutkimustulosten ja tutkimustapojen pitää olla aina perusteltuja. Pitää pystyä esittämään, miksi tällaista tutkimusta on tehty ja miten näihin tutkimustuloksiin on päädytty. Nämä vaatimukset eivät ole kohtuuttomia. En missään nimessä halua puolustella huonoa tutkimusta”, Koivunen sanoo.
Koivunen sanoo, ettei tunnista sukupuolentutkimuksessa ”gettoutumista”, jota artikkelissa yritetään tuoda esille. Hänen mukaansa esimerkiksi Suomessa kaikissa sukupuolentutkimusta tekevissä yliopistoissa tutkimusaiheet, -menetelmät ja -tulokset ovat hyvin tiukan kriittisen arvioinnin kohteena.
Tähän vaikuttaa myös se, että Suomessa sukupuolentutkimuksen kentällä toimivat tutkijat ovat Koivusen mukaan harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta väitelleet jollain muulla tieteen alalla esimerkiksi sosiaali- tai kulttuurialan tieteissä, mikä lisää keskustelua eri tieteenalojen välillä.
Kansainvälisestikään sukupuolentutkimus ei Koivusen mukaan ole eristäytynyt omaksi yksikökseen, joka ei pysty itseensä kohdistuvaan kritiikkiin.
”En usko, että tällaisten huijausartikkelien hyväksyminen missään tapauksessa kuvaa tieteenalan valtavirtaa.”
Tomperi sen sijaan korostaa Suomen poikkeusta esimerkiksi angloamerikkalaisiin maihin verrattuna.
”Esimerkiksi Yhdysvalloissa ihmistieteissäkin on hakeuduttu hyvin kapeisiin tieteellisin porukoihin, joissa voi syntyä keskinäisen kehumisen kulttuuri ja idea siitä, että julkaistaan tutkimuksia, jotka vaikuttavat hyvältä. Suomen pienessä mutta laadukkaassa tiedeyhteisössä on se hyvä puoli, että samanlaista nurkkakuntaisuutta ei pysty syntymään. Täällä joutuu aina perustelemaan tutkimustaan sellaisille kollegoille, jotka eivät jaa ollenkaan samoja lähtökohtia”, Tomperi sanoo.
Miten huolissaan projektista ja sen osittaisesta onnistumisesta pitää olla? Osoittaako se sukupuolentutkimuksen merkityksettömäksi?
”Tämän testin takana on tietenkin ajatus, että räväköillä kysymyksenasetteluilla ja oikeilla termeillä voi olla mahdollista saada nimenomaan näissä tieteenaloissa julkaistuksi epäpäteviä artikkeleita, mutta oma käsitykseni on päinvastainen. Humanistinen tutkimus rakentuu nimenomaan syvälle tiedolla ja tarkalle tulkinnalle”, Koivunen sanoo.
Koivusen mukaan ongelma ei ole keskittynyt vain sukupuolentutkimukseen tai humanistisille aloille.
”Ajattelen, että on surullista, että huonoa tutkimusta julkaistaan. En silti näe, että se koskisi erityisesti vain sukupuolentutkimusta.”
Eikä Koivunen tunnista Areo-lehden artikkelissakin esille nostettua ajatusta siitä, että sukupuolentutkimus olisi kaunatutkimusta, jossa yritetään osoittaa toisten olevan väärässä tai toimivan väärin.
”Sukupuolentutkimuksen rooli on ollut kritisoida tiettyjä valtarooleja, jotka jäävät muuten näkymättömiin. Tällaiset tutkimuksen virrat ovat minulle paljon tutumpia kuin vääryyden osoittaminen.”
Tomperi sanoo, että vertaisarvioinnissa menee kaikilla aloilla läpi asioita, mikä ei osoittaudu kestäväksi.
”Tässä keskustelussa unohtuu se, että vertaisarviointi on vasta ensimmäinen taso tieteellisessä keskustelussa. Julkaistu artikkeli ei ole totuus, vaan vasta sisäinen kriittinen keskustelu osoittaa sen merkittävyyden. Esimerkiksi lääketieteellisessä tutkimuksessa vertaisarvioinnissa on hyväksytty paljon sellaista, mikä osoittautuu tieteenalan sisäisessä tonkimisessa perusteettomaksi”, Tomperi sanoo.
”Pitää myös muistaa suhteellisuudentaju. Tässä keskitytään tieteenaloihin, joiden rahoitus on varsin vähäistä. rahaa liikkuu valtavasti yritysmaailman ja tutkimuksen harmaalla rajalla, jonne esimerkiksi suuri osa lääketutkimuksesta sijoittuu. Tutkimus voi olla kaupallisten intressien motivoimaa, ja tutkimustuloksia saatetaan jopa salata.”
Samoin Tomperi huomauttaa, että erityisesti teoreettisessa tutkimuksessa – mihin muun muassa Taisteluni-muunnelma kuuluu – on vallinnut pitkään periaate siitä, että tieteellisen keskustelun herättämiseksi ja uusien teorioiden syntymiseksi on haluttu hyväksyä arvovaltaisiinkin julkaisuihin myös hyvin villejä ideoita sisältäviä kirjoituksia.
”Rajana on pidetty sitä, mitä on pidetty tieteenalan sisäisessä keskustelussa järkevänä ja mitä liiallisena.”
Sekä Koivunen että Tomperi pitävät hyvänä sitä, että projekti herättää paljon alan sisäistä keskustelua.
Koivusen mukaan on mahdollista, että keskustelussa keskitytään tieteellisten menetelmien arviointiin ja tutkimusaiheiden tarkempaan perusteluun. Tätä hän pitää erittäin hyödyllisenä esimerkiksi sukupuolentutkimukselle itselleen.
Toisaalta Koivunen ja Tomperi sanovat olevan huolissaan siitä, että tulosten pikainen selailu tarjoaa helpon mahdollisuuden leimata koko sukupuolentutkimus epätieteelliseksi ja turhaksi.
”Jos keskustelu jää halvan kritiikin tasolle, siitä ei ole paljon hyötyä”, Koivunen sanoo.
”Kritiikki on aiheellista, ja sitä ei pidä torjua mustamaalauksena, vaan aiheesta on syytä käydä lehtien ja niiden taustatiedeyhteisöjen piirissä vakavaa keskustelua. Samalla pitäisi olla todella tarkkana siinä, ettei yleistetä ja leimata tavalla, joka on täysin suhteeton. Pelkään pahoin, että kummassakin tapauksessa voi kallistua väärään suuntaan”, Tomperi sanoo.
Ilmoita asiaton viesti
Näihin Ristolan sanoihin on hyvä päättää (minkä tahansa) blogin kommentointi. Yleensäkään Ristolan kommentit eivät liity käsiteltävään aiheeseen ollenkaan ja ovat blogeiksikin ylipitkiä.
Mutta kiitos, että osallistuit, Ristola. Ja toki kaikille teillekin, joilla oli mielipide kyseiseen aiheeseen.
Ilmoita asiaton viesti
Kieltämättä hyvin vaikea ymmärtää pointtia. Miksi kopioida pitkää artikkelia kommenttiin? Varsinkaan kun kyseinen artikkeli oli jo linkattuna blogauksessa.
Ilmoita asiaton viesti
Kuka se tämä Ristola on, johon kommentoija Kaimeläinen viittaa?
Ilmoita asiaton viesti
Nyt käytit puheenvuoron, jossa ytimenä oli tuo Huhtasaaren tekemä maalittaminen:
”Miksi sitä on niin vaikea uskoa, että Huhtasaaren kohde ei ollut julisteen tehneet lapset vaan tekemistä valvoneet opettajat?”
Huhtasaari maalitti koulun ja sen henkilökuntaan kuuluneet yksittäiset opettajat. Onko yksittäisten opettajien maalittaminen ja julkinen arvosteleminen mielestäsi kansanedustajan tehtävä?
Ilmoita asiaton viesti
Kai Niemelä: ”Huhtasaari maalitti koulun ja sen henkilökuntaan kuuluneet yksittäiset opettajat. Onko yksittäisten opettajien maalittaminen ja julkinen arvosteleminen mielestäsi kansanedustajan tehtävä?”
Onko sinun mielestäsi yhden demokraattisen suomalaisen puolueen ja sen kahden puoluejohtoon kuuluvan henkilön demonisointi suomalaisen peruskoulun opettajien tehtävä? Varsinkin kun välineinä käytetään ala-asteikäisiä lapsia?
Ilmoita asiaton viesti
Perussuomalaisissa ilmenee niin paljon demagogiaa esim. kansankiihotuksen muodossa että pouluetta voi myös perustellusti pitää demokratian vastaisena.
Ilmoita asiaton viesti
”Onko sinun mielestäsi yhden demokraattisen suomalaisen puolueen ja sen kahden puoluejohtoon kuuluvan henkilön demonisointi suomalaisen peruskoulun opettajien tehtävä? Varsinkin kun välineinä käytetään ala-asteikäisiä lapsia?”
Aloitetaanpa tuosta viimeisestä väittämästäsi: 9-luokkalaiset ovat yläasteikäisiä.
Opettajien osuutta kantaaottavan työn tekemiseen tai suunnitteluun ei ole osoitettu missään vaiheessa. Teoksen itsessään on kerrottu ilmentäneen systemaattista opetussuunnitelmallista tavoitetta.
Mitäpä arvelet, Turpeinen, jos kyseisen työn julkistaminen olisikin osoitus nuorten sananvapauden kunnioittamisesta?
Ilmoita asiaton viesti
Henkilökohtaisia näkemyksiämmehän ja mielipiteitämmehän me täällä jaamme. Olisiko Janhusella tällä kertaa ikioma näkemys jaettavaksi, vai oliko kyseessä taas vain henkilöön menevä kommentti?
Ilmoita asiaton viesti
Koetko tulleesi maalitetuksi, kun kommenttiisi vastataan?
Ilmoita asiaton viesti
Ainakin Outi Maran aggressiiviset seuraajajoukot on nyt usutettu Kai Niemeläisen kimppuun. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Mallia Ritala 🙂
Pitäiskö mun ruveta veloittamaan mun mallin käytöstä 🙂
Tietämättömät, valehtelevat ja tahallista lokaa heittelevät poliitikot ovat its asemansa valinneet.
On ”poliitikkoja” jotka luulevat olevansa jonkunlaisia etuoikeutettuja ja tietävänsä sitten asioista jopa jotain. Sitten kun tuleekin ensimmäinen paha kysymys, niin sitten ollaankin taas niin kiukkuisia, ja opetuslapset itkevät kuorossa.
Pitäisi ymmärtää oma kapasiteetti, ja sen suomat mahdollisuudet, kaikilla se kapasiteetti ei vain ole siinä tasossa, että kannattaisi julkisesti televisiossa esiintyä.
Tietys, jos haluaa itsensä nolata, niin ei siinä mitään.
Persuilla tuo itsensä nolaaminen taitaa olla joku sisäpiirin harrastus.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä Huhtasaaren pitäisi pyytää anteeksi?
Ilmoita asiaton viesti
Aloittaa voi vaikka siitä, että on kopioinut gradunsa, sitten voi jatkaa tähän koulun ja oppilaiden maalittamiseen.
Toisaalta eihän noissa ole mitään anteeksipyydeltävää, jos maailmankatsomus on sellainen kuin se persuilla on.
Vika on tietysti vihervasemmistossa ja suvakeissa.
Eli muidenhan pitäisi pyytää Lauralta anteeksi. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
”Eli muidenhan pitäisi pyytää Lauralta anteeksi.”
Tottakai pitäisi kun syyttävät murhaajaksi ilman mitään perusteita.
Ilmoita asiaton viesti
Sä oot taas omassa kuplassa, jossa totuus on toisenlainen, kuin 90% suomalaisista.
Jos sinulla on tuosta julisteesta nyt jäänyt päähen murhaajafantasia, niin se ei silti ole totta.
Jos koululainen piirtää hirsipuun, jossa roikkuu joku ihmishahmo, niin piääkö sen tulla pyytämään Makkoselta anteeksi?
Tyhmyys on näemmä tiivistynyt tiettyyn kuplaan, ja siellä mv-kuplassa nyt sitten nähdään näkyjä.
Persujen tyhmyys sitten taas tuntuu joka päivä vaan kasvavan, ja opetuslapsien näemmä myös.
Kuinkahan hulluiksi nuo vielä ehtivät ennen vaaleja 🙂
Ilmoita asiaton viesti
”Kuinkahan hulluiksi nuo vielä ehtivät ennen vaaleja :)”
Voipi olla, että on kahdet ”hullut” vastakkain. Perussuomalaiset, ja ihmiset, joiden viha perussuomalaisia kohtaan ylittää kaiken järjellisen rajan. Pelkäämpä, että kun lähden korjaamaan vuotavaa kattoa, jostakin tulee tyyppi, joka sylki suusta lentäen huutaa että etkö näe, että tuokin oli persujen aikaansaama.
Ilmoita asiaton viesti
Ai jaa, mä en sitten kyllä ole huomannut noita persuja enkä persukommentteja missään.
Taitaa johtua siitä, että noita persuja on niin vähän.
Alle 10% kannatuksella ei ihan joka paikassa törmää persuihin, ja kun kannatus koko ajan alenee, ei niitä tarviste kohta katsoa lainkaan. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
”Alle 10% kannatuksella ei ihan joka paikassa törmää persuihin, ja kun kannatus koko ajan alenee, ei niitä tarviste kohta katsoa lainkaan. :)”
Mutta eihän tuo ole oleellista. Hysteerisesti persukammoinen toimii kuin ihmiset, jotka edelleen säikkyvät menninkäisiä, aaveita ja piruja, vaikkei niitä ole nähty satoihin vuosiin.
Siinäkin tilanteessa, jossa perussuomlaisten kannatus on 0 %, persukammoinen, silmät säikähdyksestä levällään, panikoi Nuuksion metsässä, jossa kompastuu juurakkoon. Hirveää, Huhtasaari kamppasi, thyi thyi, thyi.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä persuja hieman kannattaakin kammota, onhan vähän kuin avaruusolioita, niin omituisia, ettei tahdo ymmärtää mistä niitä oikein tulee.
Ennemmin mä persua kammon, kuin mustaa miestä.
Ilmoita asiaton viesti
Juu kammotaan kumpikin mitä kammotaan. Sodan käynyt, kaukopartion kokenut ja jo 1980 luvulla kuollut ystäväni sanoi: ”Äänestä ja luota kaikkiin muihin vaan et kommunisteihin.”
Olen noudattanut ohjetta tarkasti. Vuosikymmeniä sitten opiskelijamaailman silloiset stalinistit patsastelevan nykyisin vasemmistoliiton ja vihreiden ytimessä. Tai toimittajina ja tutkijoina.
Olen kai myöskin paranoidinen, mutta komppaan mieluummin perussuomalaisia, kuin Li Anderssonin SKP:n perinneyhdistystä tai DDR:n STASI:n rakentama vihreää liikettä.
Ilmoita asiaton viesti
En kyllä juuri huomannut mitään haastattelua. Kyse oli pikemminkin haistattelusta. Toimittajahan yritti laittaa ensin sanat Huhtasaaren suuhun ja sitten kun ne eivät sinne menneet,niin toimittaja yritti päälle huutamalla ne sinne väkisin laittaa. Kyseessä oli kuin demarituomioistuimen (sitähän YLE valitettavasti edustaa) esikuulustelu ja lynkkaus päälle. Olen pitänyt kyseistä toimittajaa tähän saakka suht. asiallisena ja osaavana objektiivisena, mutta käsitykseni tämän episodin myötä on totaalisen toinen. Ei tästä kannatta kuitenkaan vielä enempää provosoitua, jos kyse olikin vain hetkellisestä tunnekuohusta? Annetaan toimittajalle siis vielä mahdollisuus osoittaa toimittajan kykynsä jos vaikka itse osaisi pyytää ensin käytöstään anteeksi Huhtasaarelta ja katsojilta.
Ilmoita asiaton viesti
Katsoin Sannikka/Ukkolan ohjelman. Sen alkuosa oli kuin oikeussalissa käsiteltävä ”rikosjuttu”. Toimittaja Sannikka toimi syyttäjänä ja lautamiehinä syyttäjän hankkimat uskotut miehet. Vaikka olen elämäni aikana ollut lukemattomia kertoja oikeuden istunnoissa en ole kertakaan kuullut syyttäjän hyökkäävän Sannikan raivolla ”syytettyä” vastaan. En myöskään lautamiesten niin yksisilmäisiä kommentteja kuin mitä eilisiltaisilta lautamiehiltä kuultiin. Täytyy ihmetellä, miten meidän kaikkien veronmaksajien rahoittama Yle voi toimia vain yhden totuuden mediana, julistaahan se jatkuvasti edustavansa monipuolista ja totuudenmukaista ohjematuotantoa.
Kaiken kruunasi tämän vihreän lautamiehen Yanarin Huhtasaarelta useaan kertaan vaatima anteeksipyyntö. Eipä tullut hänelle mieleen vaatia esim. Emma Karilta anteeksipyyntöä pääministeri Sipilään kohdistamasta vihapuheesta.
Ilmoita asiaton viesti
Tynkkynen tehnyt koosteen, lopussa tulee asiaa.
https://www.facebook.com/officialsebastiantynkkyne…
Ilmoita asiaton viesti