Ministerin kanssa kaupassa
Suomalaisten on syytä olla ylpeitä siitä, että yhteiskuntamme on säilynyt suhteellisen turvallisena, jopa niin turvallisena, että jonotin lähikaupan kassalla yhdessä virassa olevan ministerin kanssa.
Pidetään nyt kuitenkin turvallisuudesta ja yksityisyydensuojasta sen verran kiinni, etten kerro missä lähikaupassa ja kenen kanssa. Puhumme siis kuitenkin tuoreesta ministeristä.
Ministeri saapui kauppaan kesäisesti pukeutuneena ja hyvin rennon oloisena. Turvamiehiä ei näkynyt sen enempää kaupassa kuin ulkonakaan. Ministeri myös kantoi ostoksensa itse ulos kaupasta arkisesti muovikassiin pakattuna.
Maailmassa ei liene kovinkaan montaa valtiota, jossa valtioneuvoston jäsen saattaa ilman reaalista hengen- tai terveyden menettämisen pelkoa liikkua kansan keskuudessa ilman turvallisuushenkilöstön läsnäolemista.
Ruotsissakin tämä loppui entisen ministerin Anna Lindhin murhaan vuonna 2003.
Harvassa ovat ne valtiot, jossa Iranin, Irakin, Israelin, Venäjän tai vaikkapa Yhdysvaltojen suurlähetystöt saavat olla ulkoisesti kuin tavallisia rakennuksia. Niiden porteilla et Suomessa näe automaattiasein varustautuneita vartijoita.
Kiinan lähetystö on kaikessa hiljaisuudessa lisännyt turvatoimiaan, mutta hekin ovat toimineet siten, ettei tavallinen kansalainen kiinnitä uudistuneisiin turvatoimenpiteisiin mitään huomiota.
Tautologian uhallakin korostan maamme suhteellista turvallisuutta verrattuna suurimpaan osaan maailman valtioista. Turvallisuus on suhteellista, koska samaan aikaan Suomi on erittän väkivaltaisena pidetty maa.
Suomalainen väkivalta on kuitenkin mitä suurimmissa määrin alkoholinhuuruista.
Poliittinen väkivalta sen sijaan on kaihtanut sotien jälkeistä Suomenmaata, mutta on ilmiönä nouseva.
Poliitikkomme saavat yhä useammin jopa varteenotettavia uhkauksia ja yksityiset turvamiehet ovat jo arkipäivää avoimissa poliittisissa kesätapahtumissa.
Toivoisin suuresti, että saisimme edelleen olla ylpeitä kaikille turvallisesta Suomesta myös tulevaisuudessa.
Pelkään kuitenkin pahoin, että toiveeksi tämä jää.
Stubbin ja Huuhtasaaren asuintalojen ikkunoiden rikkomiset ovat vielä pientä, mutta pahimmillaan ne ovat poliittisen väkivallan henkiin heräämisen ensiaskelia.
Pistäysin viikolla Porissa, Suomi-areenalla tietty. Pienessä tungoksessa tapasin kolme ”istuvaa ” ministeriä. Yksi jopa moikkasi. Ajattelin silloin samalla tavalla:
On Finland only!
Ei paha.
Sitäpaitsi ”Porin piruksi” esittäytynyt paikallinen herrasmies opetti minulle, mikä on porilainen tapa moikata vanhaa tuttua:
Ai, ooksääki viä hengissä?
Tähän asti olin luullut, että tapa olisi Turuust. Tai kenties Raumalta.
Lisäksi näin miten hoikkana pysynyt Renny Harlin käveli käsi kädessä puistossa lehtipuiden alla kiinattaren kanssa.
Paljon muutakin tietysti havainnoin, olihan Porin päivä pitkä ja osin hektinenkin, mutta nämä nyt tässä.
Ilmoita asiaton viesti
Meidän nykyist poliitikot on niin vähäpätöisiä, että niiden murhaamisessa ei ole mitään mieltä. Toisin oli Kekkosen aikaan. Silloin presidentti yritettiin murhata vuonna 1957. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000817338.html
Ilmoita asiaton viesti
Nykyisen hallituksen ministeri ja muovikassi !
Ilmoita asiaton viesti
Jumankauta, ja maailman meret hukkuu muoviin. Veikkaan, että vihreiden ministeri.
Ilmoita asiaton viesti
→3/PT :
Ministeri Väinö Leskisen muistan muovikassin kanssa lentokentällä asennossa ottamassa vastaan tervetulo-osoituksia.
Ilmoita asiaton viesti
Kun persujen kesäleirillä harjoitellaan jousiammuntaa ministereiden kuviin, niin ehkä emme enää kauan elä blogistin kuvaamassa lintukodossa …
Ilmoita asiaton viesti
Vain suuren osan siitä.
Ilmoita asiaton viesti
No, ei tuolla kannattaisi hirveästi kehuskella. Huhtasaari itsekään ei ole tehnyt minkäänlaisia rikosilmoituksia asian tiimoilta, vaikka perussuomalaisten pätevimmät lakimiehet siihen kehoittivatkin.
Hän joko ei luota kansan parhaisiin juristeihin tai sitten toivoo vain, että asia unohtuisi. Mutta eihän se unohdu… Kun Räihäkin aina muistuttaa.
Ilmoita asiaton viesti
Räihä, teet vielä suomenennätyksen asiaankuulumattomien kommenttien sarjassa.
Ilmoita asiaton viesti
Uutisten mukaan Sale huokasi helpotuksesta viime kesänä Putinin ja Trumpin poistuttua kuvioista ja saatuaan tiedon siitä, että viimeeksi mainitunkin kone oli noussut Helsinki-Vantaalta ilmaan, hän oli kävellyt linnasta kadun poikki kaljaterassille ottamaan drinksun. No, lämmin ja leppoisa ilta oli silloin, mikäs siinä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuli myös mieleeni, että Mari Kiviniemen hallituksen aikoihin olin kerran lentämässä aamukoneella Jyväskylästä Helsinkiin ja pienessä lähtöaulassa viereeni istahti elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen. Kysyin häneltä vieläkö hän muisti minua, kun olimme parikin kertaa Kiinassa aikoinaan tavanneet, mm. suurlähetystön kokkareilla.
Juttelimme niitä näitä ja ihan samalla tavalla hän kentälle oli tullut ja koneeseen nousi kuin tavallinenkin rahvas. Ei yhtään mitään eroa.
Ilmoita asiaton viesti
No Lin kanssa kelpaa liikkua kun Antifa turvaa selustan.
Ilmoita asiaton viesti
Itse näin ministeriä vielä pari vuotta sitten Vermon raveissa. Melko suurieleisesti hän purjehti sisään kätellen kaikki tuloaulan henkilökuntaan kuuluvat. Ja näytti myhäillen rupattelevan kaikkien kanssa joita vain kiinnosti illan aikana.
Ilmoita asiaton viesti
”Poliittinen väkivalta sen sijaan on kaihtanut sotien jälkeistä Suomenmaata…”
Toivon, ettemme sorru tässäkään Ruotsin tielle, vaan Suomi säilyy Suomena.
Ministereitä arkisissa oloissa ei olekaan tullut vastaan, kun erityisiä poliittisia tilaisuuksia ei lasketa. Sensijaan tuohon poliittiseen väkivaltaan liittyen olin suurinpiirtein ainoassa mielenosoituksessani pakkoruotsia vastaan, niin Henrik Lax sai kävellä ihan rauhassa mielenosoittajien välistä. Tämä oli hienoa. Sitten hieman vähemmän hienoa, että M. Nylander tai joku muu nuorehko naispuoleinen RKP:n edustaja ei saanut puhua rauhassa, kun minä muiden mukana huusimme. Tämä ehkä annetaan anteeksi?
Ilmoita asiaton viesti
Joopajoo, minäkin olen kakkinut samassa vessassa kuin Jacqueline Kennedy:)
Ilmoita asiaton viesti
Totta. Suomi on poikkeuksellinen maa siinä mielessä, että johtavia poliitikkoja turvamiehet eivät välttämättä seuraa kaikkialle, kun ei tarvitse.
Itse ammoin melkein törmäsin jalkakäytävällä pääministeri Harri Holkeriin, joka paineli yksin verryttelypuku päällä. Häneen törmäsi myöhemmin kaupassa juokseva myymälävaras, lonkka murtui ja henki pakeni.
Ilmoita asiaton viesti
Joskus 80-luvulla olin tavoistani poiketen jostain syystä aamuvarhain ennen kello seitsemää ajamassa autolla Kauppatorin liepeillä
Liikennevalot välkkyivät keltaista, mutta yhtäkkiä ne muuttuivatkin punaiseksi, kun ilmeisesti kello oli lyönyt seitsemän. Jarrutin pikaisesti kohdassa missä Unioninikatu ja Espa risteävät matkalla pressanlinnaa kohti.
Takaa tuli musta Saab, joka joutui tekemään vielä hätäisemmän jarrutuksen ja pysähtyi varmaan pari senttiä puskuristani takanani. Katsoin peiliin ja huomasin, että Mauno Koivisto ajoi verryttelyasu yllään autoa, hänen vierellään istui Tellervo. Ohittaessame pressanlinnan auto kääntyi sen pihaan.
Mitenkähän homma olisi mennyt, jos auto olisi törmännyt puskuriini?
Ilmoita asiaton viesti
Hän on mies joka tapasi Dingon
https://youtu.be/9NHyo8jT_d0
Ilmoita asiaton viesti
Pikkasen kierosti ajatteleva voisi tuumia että johtuuko tämä siitä että vasurit on nyt ”vallassa” ja antifantit ja muut pikkasen enemmän kajahtaneet vihervasurit on niitä uhkia pääsääntöisesti?
Ilmoita asiaton viesti
Lehtisen pitäisi mennä sienikurssille, että oppisi erottamaan ruokasienet hallusinaatioita aiheuttavista …
Ilmoita asiaton viesti
Alkoiko närästämään?
Ilmoita asiaton viesti
Olet vasta 27:s Puheenvuoron kommentoija, joka on keksinyt tuon :D. Hyvä kuitenkin että olet tuon nokkeluuden keksimisellä voinut vähän harjaannuttaa niitä kahta harmaata aivosoluasi 😀 Keksi lisää 😀
Ilmoita asiaton viesti
Kevättalvella olin eräässä töölööläisessä ravintolassa. Siellä melkein naapuripöydässä istui eräs ministeri, eipä näkynyt turvamiehiä. Samoin eräässä toisessa ravintolassa näytti olevan eräs kansanedustaja, eipä ollut häiriöitä.
Tämän vuoden ravintolakäynneistä noin puoleen on sattunut joku kansaneudustaja samaan ravintolaan. Po. ravintolat ovat ihan tavallisia, ei mitään eliitin paikkoja.
Ilmoita asiaton viesti
Kansanedustajat ovatkin ihan taviksia. Tuskin heille kukaan on koskaan turvamiehiä edes ajatellut. Heidän arkielämänsä ei juuri poikkea tavallisen duunarin arjesta, mitä nyt taksilla voi ajella vähän enemmän.
Ilmoita asiaton viesti
Näin varmaan. Sinänsä hauska sattuma, että tuollaisia havaintoja oli ravintolakäynneillä.
Joskus noin kolmekymmentä vuotta sitten pysähdyin kahville vanhan ykköstien varressa olleelle Hiidenpirtille. Siellä oli kahvilla silloin myös Sauli Niinistö. Oli silloin ensimmäisen kauden kansaneustaja. Ainoa kerta, jolloin olen nähnyt hänet livenä.
Ilmoita asiaton viesti
Ja itse olin Kirkan veljen kanssa samassa jälki-istunnossa. Melkeen niinkun sukua julkkikselle.
Ilmoita asiaton viesti
Eveliina Pokela joutui seisomaan luokkamme perällä erään toisen tytön kanssa yhden oppitunnan ajan häpeämässä sitä, että oli välitunnilla tapellut erään luokkamme pojan kanssa. Oli ylemmällä luokalla kansakoulussa, mutta rangaistus määrättiin toteutettavaksi meidän luokassamme, jotta se olisi ollut riittävän nöyryyttävä.
Ilmoita asiaton viesti
Itse olen ollut kerran Kata Kärkkäisen kanssa samalla baaritiskillä 😀
Ilmoita asiaton viesti
No jos nyt lesoomaan aletaan, niin mun serkkupoika oli Radiolinjan tj ja kummisetäni oli edesmennyt hyväntekijä Veikko Hursti. Vaikka hyväntekijä olikin varmasti, niin kummipoikansa ei saanut ikinä edes synttärikorttia, saati mitään muutakaan.
PS olin Tapani Kansan kanssa samaan aikaan parturissa.
Ilmoita asiaton viesti